Social Icons

Musta muskelimies antaa kyrpää suuhun toiselle miehelle.



Ihanat lihaksikkaat gay miehet työntävät kyrpää toistensa suuhun. Lihaksikkaan neekerimiehen iso suomukas kyrpä uppoaa syvälle toisen kireävartaloisen gay miehen suuhun. Mies imi isoa kyrpää kuin tikkaria. Lihaksikas neekeri laittoi miehen kontilleen ja alkoi survoa isoa kyrpää tiukkaan mihen anaaliin. Kunnon irstasta gay pornoa. Lopussa molemmat mieht runkkaavat kyrpiään ja toinen gay mies runkkaa spermat hyvännäköisen miehen suuhun. Oi toi mies todella nauttii sperman mausta.

Gay Novelli: Mää olen Joona, 32-vuotta, kaljuksi ajeltu harteikas äijä. Ja omastakin mielestäni vähän hemmetin hyvännäköinen. Mun elämäni on ollut yhtä helvettiä alusta lähtien. Siksi mää olen ollut täynnä raivoa ja vihaa. Varsinkin lapsena ja nuorena. Viimeiset neljä vuotta on mennyt kyllä jo tosi hyvin, olen oppinut hillitsemään itseni. Vaikka aloin mää oikeastaan rauhoittua jo jotain kolmetoista vuotta sittenkin. Mää sain silloin töitä. Tajusin heti, että nyt mulla on ote elämänlangasta eikä siitä päästetä enää irti. Aika hyvin ajateltu yhdeksäntoistavuotiaalta, vai mitä? Ensin olin kuskin apurina, sittemmin varsinaisena roskakuskina. Nenänsä nyrpistelijöille sanon vain, että miettikääs hetki – varsinkin te kaupunkilaiset – millaisessa maailmassa te eläisitte, jos meikäläisiä ja siivoajia ei olis. Te hukkuisitte paskaan ja vielä omaan paskaanne, kaulaa myöten. Niin että mitä jos repisitte siitä hiukka kunnioitusta meikäläisiä kohtaan. En mää kyllä teidän kunnioitustanne toisaalta kaipaa pätkääkään. Mies repii itse kunnioituksensa työstään, ei siinä muita tarvita. Ja palkalla saa sitten kaiken muun. Onhan se työ raskasta, mutta lisää voimaa hankitaan salilta. Sitä paitsi se roskakuskin homma on minusta ja muustakin työporukasta tosi miehekästä. Tietokonenörtitkin voi olla ihan hyviä tyyppejä, mutta ei se niitten työ miehekästä ole – kaikella kunnioituksella. Kunnon suomalaista gay pornoa video. Sitten niihin neljän vuoden takaisiin asioihin eli Harriin. Hän on kaksi kuukautta mua vanhempi. Kookas, harteikas, kaljuksi ajeltu äijä. Ja omastakin mielestään vähän hemmetin hyvännäköinen. On se munkin mielestä. Tiesin hänet jotain pari vuotta ennen kuin varsinaisesti tutustuin häneen. Kävimme samalla salilla, edelleen käymme. Harri oli, on poikkeuksellisen kova treenaamaan ja tulokset olivat tosi näyttävät. Pakkohan sitä oli silmänurkasta vähän ihailla. Mutta tuttavuutta ei voinut mennä hieromaan. Jotkut jätkät olivat tietävinään ja kuiskivat, että Harri oli homo. Mun nuoruudessani ainoa oikea tapa lähestyä homoa oli vetää täysillä päin näköä. Ehkä sen jälkeen olis voinut kysyä, oliko asiaakin. Muistan, kun jätkien kanssa hirnuttiin kippurassa, kun kuviteltiin, miten hinttarit hilluu alastomina ja yrittävät sohia toisiaan kovina seisovilla kyrvillään sinne tänne. Ja homo ei koskaan kuse ketään miestä silmään, se nussii silmään. Yksin omassa rauhassa saatoin ihmetellä, miltä se tuntuis, kun joku kaveri tunkis isoa kyrpäänsä meikäläisen perseeseen. Samalla hivelin sormenpäällä varovasti peräaukkoa eikä se nyt niin pahaltakaan tuntunut. Ja sitäkin mää mietin, miksi jotkut miehet haluaa tehdä niin, että kai siinä jotain täytyy olla. Mutta olihan ne vähän levottomia ajatuksia ja niitä piti paeta. Silloin jotain parikymppisenä mää pakenin nussimalla mahdollisimman monia naisia ja joka välissä. Se oli ihan pakonomaista. Enkä mää siitä loppujen lopuksi nauttinut just minkään vertaa. En vain silloin tajunnut, että yritin todistaa itseäni joksikin muuksi kuin oikeasti olin. Ymmärrättekö? Piti nussia niin syvälle vittuun kuin vain voi se ajatus, etten olisi oikea mies. Ja mun kalu on sen kokoinen, että aika syvälle sillä pääseekin. Lopulta mää uskoin itseni niin tosi mieheksi, että lopetin sen naisten kanssa hässimisenkin. Kyllästyin tai jotain ja tyydyin vuosiksi vain runkkailemaan. Tiesin siis Harrin, mutta niitten homokuiskailujen takia ei olisi juolahtanut mieleenkään alkaa jutella hänen kanssaan. Hän ei varmaan olisi tykännyt siitä nyrkistä noin vain naamallaan. Ja niin raamikkaana kaverina hänen vastauksensa tuskin olisi ollut sen pehmeämpi. Mun kaltaisen komean miehen täytyy sentään aina pitää huoli omien kasvojen nätteydestä, ei mitään turvonneita huulia, veriroiskeita silmäkulmilla tai uudelleen muotoiltuja neniä. Kuitenkin lopulta tutustuimme, silloin neljä vuotta sitten ja ilman nyrkkejä. Yhtenä lauantaina alkuillasta salilla ei ollut kovin paljon porukkaa. Harrin huomasin ja joitakin naisia. Kun olin lopettanut ja olin jo pukenut kalsarit ja t-paidan, tunsin tarvetta istumataukoon lukkojen takana. Pöntöllä istuessani kuulin, kuinka joku tuli pukuhuoneeseen, meni suihkuun ja alkoi laulaa Elviksen imelää Love me tenderiä. Tyyppi luuli olevansa yksin. Ei silti, hyvin se veisasi. Siinä vaiheessa kun olin taas vetämässä farkkuja jalkaan, suihkusta asteli elämäänsä tyytyväinen Harri. Hitto kun sen isot, suihkun kastelemat lihakset kiiltelivät komeina! Kun se huomasi mut, se säpsähti, punastui ja leväytti nolon hymyn. Se oli sitten söpö hymy. Mun sisällä joku paikka ihan nyrjähti, taisi se homoviha mennä sijoiltaan. - Ööö, se sanoi. – Sorry, mää luulin… - Joo, naurahdin. – Hyvin se meni. Harri hymyili entistä leveämmin ja punaisempana. Sen enempää emme siinä porisseetkaan ja ilmoja pidelleet. Mulla kun alkoi kummasti pukkaamaan uudelleen hikeä enkä uskaltanut enää katsoakaan Harriin. Kiskoin nopeasti bootsit jalkaan, hupparin ja nahkatakin niskaan, nappasin treenikassin kouraan ja painelin tieheni moita sanomatta. En muista, että olisin edes mielessäni mutissut jotain helvetin homosta. Oudon kiihtynyt mää silti olin. Ulkona haukoin hetken toukokuun alun leppoisaa ilmaa. Päätin hoitaa ruokahuollon viereisessä pizzeriassa. Sapuskaa odotellessani pohdin, kävisinkö vuokraamassa jonkun leffan vai jatkaisinko kesken olevaa kirjaa. Yllätyttekö, kun roskakuski paljastaa suosikkikirjallisuudekseen sotahistorian? Silloin oli muistaakseni lukemassa Caesarin Gallian sotaa. Taistelu roskia vastaa vaatii strategian tuntemusta. Sain pizzan eteeni ja survoin ensimmäistä palaa suuhun, kun sisään marssi komeana ja salskeana kukapa muu kuin Harri. Hän huomasi minut heti, hämmentyi ja päästi taas sen hymyn. Nyökkäsin pienesti ja painoin katseeni tiukasti ruokaan. Hitto, jos se tulee istumaan samaan pöytään, mitä mää teen? Alta kulmien vakoilin häntä, kun hän oli tekemässä tilausta. Hänellä oli musta nahkatakki, harmaan hupparin huppu roikkui niskassa, tiukat siniset farkut ja mustat bootsit. Mun tekstiilikaksonen, helkkarin hinttari! Tuupa tähän kerjäämään turpaasi! Mää leivon sun liian kauniista naamastas korvapuustin! Ne olivat kuitenkin vain väkisin pusertamiani sanoja, asennetta. Oikeasti mun sydämeni hakkasi kiihkeästi ja mää toivoin! En tiennyt miksi, mutta halusin, että Harri tulisi istumaan ja juttelemaan mun kanssa. Katsoisi mua niillä isoilla, veikeillä, sinisillä silmillään. Jotenkin haastaisi mua, uhmaisi. Ja hän tuli. Muka vaivihkaa seurasin hänen jalkojensa… paskat, ollaan rehellisiä, farkkujen haarojen mahtavan pullistuman lähestymistä! Myöhemmin olen saanut kunnon tuntuman Harrin kyrpään, ja se on samaa kokoluokkaa kuin omani. Voin vakuuttaa, että sellaisen kyrvän ahtaminen tiukkoihin farkkuihin on tuskallista aherrusta, vaikka onhan se näyttävyys sitten mukavan palkitsevaa. No, mää nieleksin sitä lähestyvää ilmestystä, ja häpeän hiki pusertui vuolaana kainaloistani – mitä mää sitä kyrpää kuolasin! Harri sanoi: - Ai, sääkin käyt täällä syömässä. Voinko liittyä seuraan? - Joo-oh. - Meinaan kun olet ainut edes vähän tuttu. Mää olen Harri, hän hymyili ja istui. - Moi. Mää olen Joona. Me jopa kättelimme. Miehekkäästi tietenkin, vaikka olin tainnut odottaa hinttarilta jotenkin löysempää otetta. Juttelu lähti luonnollisesti vähän kankeasti käyntiin. Arastellen ja kevyesti koskettelimme toistemme treenaamistaustaa. Sehän oli ainoa meitä yhdistävä asia, jonka toisistamme tiesimme, mutta siitä pääsimme vauhtiin. Oikein innostuimme antamaan toisillemme vinkkejä hyvistä harjoituksista ja ravinnosta. Jossain välissä pöytään oli ilmestynyt Harrinkin ruoka. Kun lautaset olivat tyhjät ja hörpimme kahvia, olin jo ihan innoissani Harrista. Hemmetin mukava, rento tyyppi. Sillä tavalla huumorintajuinen, että sai minutkin hymyilemään. Juttelinkin melko avoimesti, mikä on ihme, sillä jengissä olin tavallisesti se tarkkailija, joka aukaisi suunsa vain ärähtääkseen ’älä puhu paskaa’ tai ’turpa kiinni’. Mutta ennen kaikkea tunsin ihmeen levottomuuden tai ehkä kiihotuksen, jota Harri minussa herätti. Jos totta puhutaan, olisin kuollakseni halunnut päästä juttelemaan siitä, oliko se homo, edes jotenkin kautta rantain. En vain tiennyt miten. Oikea jalkani vispasi pöydän alla jo melko hermona. Siirryimme kuitenkin vähän henkilökohtaisempiin aiheisiin. Harri on optikko. Töissä yhdessä alan ketjussa. Hän on tyytyväinen ammatinvalintaansa, on kuulemma kiinnostavaa työtä. Ei järin miehekästä minun makuuni, fyysinen raataminen vähissä, mutta mitä tarkemmin katsoin ja kuuntelin Harria, niin jätkän miehekkyydessä ei ollut valittamista. Olikohan se lopulta edes homo? Kun mää puolestani kerroin uhmakkaasti rehvastellen olevani roskakuski, Harri heitti kaksi kommenttia, jotka oli tasan just mun mieleen. Tosi äijien duuni ja yhteiskunnallisesti hemmetin tärkeää, vaikka usein jää näkymättömiin. Nämä se sanoi, ja mää olin valmis vaikka vääntämään kättä sen kanssa onnesta, kun se oli niin fiksu. Istuimme pizzeriassa lähemmäs pari tuntia, kunnes henkilökunta alkoi osoittaa merkkejä, ettei pizzalla ja kahvikupposella sen pitempään sovi siellä istua. Aika vain hurahti Harrin kanssa enkä kyllä olisi halunnut vielä lopettaakaan. Hitto, yksinkertaisesti nautin sen komistuksen seurasta. Sitten Harri yllätti mut niin, että olisin lentänyt perseelleni ellen olisi jo istunut. Innostuin asiasta, vaikka yritin salata sen kylmänviileen pinnan alle. Edes epäilyni hänen homoudestaan ei hillinnyt mua, pikemminkin kai päinvastoin. Harri heitti tuosta vain: - Lähde mun luo saunomaan. - Häh? Nytkö? Tai siis, justhan me käytiin salilla suihkussa, mumisin epämääräisesti. - Ei pesulle, vaan rentouttamaan lihaksia, hän hymyili – ja puristi mun vasenta hauista! – Tää on niin kova, että tarttee lämpöhoitoa. - Niin joo. Taidat olla oikeassa, nieleskelin ja taisin punastua mielihyvästä. Hän asui parin kilometrin päässä kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Menimme Harrin autolla. Ilkuin häntä, kun niin hyväkuntoinen kaveri kehtaa mennä niin mitättömän matkan kuntosalille autolla. Hän naurahti ja selitti, että sillä kertaa hän oli tullut suoraan vanhempiensa mökiltä, jota perhe oli ollut laittamassa kesäkuntoon. Hetken mielessäni häivähti kateuden poikanen, kun hänellä oli perhe. Minullahan oli enää vain juoppo äiti. Kun ahtauduimme treenikasseinemme pieneen hissiin, jouduimme väkisin niin lähekkäin, että nahkatakit hieroutuivat natisten toisiinsa. Haistoin Harrin miehekkään tuoksun. Minun teki hulluna mieli painautua voimakkaammin sitä isoa miestä vasten, tuntea se lihaksikas äijä kunnolla itseäni vasten. Miten helvetissä se ilmiselvä homous, kiimainen veto toiseen mieheen minussa niin yhtäkkiä puhkesi? Tai annoin sen puhjeta? En yhtään painanut sitä sinne syvälle vittuun niin kuin ennen olin tehnyt. Ei silti, pelkäsin aivan jumalattomasti! Jos Harri huomaa kiinnostukseni! Jos se ei tykkää siitä! Jos mää en osaa toimia oikein – mistä olisin osannutkaan, kun en tiennyt hinteistä oikeasti yhtään mitään. Pursuin hikeä, nieleskelin kuolaa ja ainakin sisäisesti olin horkassa. Harri pani ensi töikseen saunan päälle. Riisuimme päällimmäiset kuteet eteiseen, ja Harri toimitti meille oluttölkit. Teimme pienen kierroksen siinä kämpässä. Pieni kaksio, rennon oloinen poikamiehen koti. Makkarissa oli iso patja lattialla, mutta kiinnostavin yksityiskohta siellä oli katosta roikkuva nyrkkeilysäkki. En voinut olla heittämättä: - Ai, sää treenaat turpaan mättämistäkin? - Joo. Ilman tuon pieksämistä itsehillintä voisi pettää turhan usein. Tuo on ympäristönsuojelua. - Hehe, mutta säähän oot mitä säysein mukava heppu. - Siinä näet. Tuo toimii. Siinä päätin hankkia omallekin kämpälleni moisen terapiavälineen ja vakuutan, että on toiminut, itsehillintä on parantunut ja taipumus synkkyyteen vähentynyt. Ette arvaa, miten hyvälle tuulelle tulee, kun kuvittelee säkin kylkeen eri tyyppien naamoja ja antaa nyrkkien viuhua. Istuimme tölkkeinemme olkkarissa sohvaan ja rupattelimme niitä näitä ympäri pyöreitä. Skoolasimme poikamiesten vapaudelle. Tosin teimme kumpikin henkilökohtaisen tunnustuksen, ettei meillä ole kovinkaan monta todella läheistä kaveria. Vaikka kumpikaan ei sitä ääneen sanonut, aistin siinä tunnustuksessa toiveen keskinäisestä kaveruudestamme. Ainakin mää toivoin sitä sillä hetkellä kipeästi. Emme kuitenkaan jatkaneet siitä sen kummemmin, ettei olisi mennyt liian tunteelliseksi. Mää kertoilin omasta kämpästäni ja toivotin Harrin käymään siellä milloin vain. Siitä hän vähän hämmästyi, kun kerroin harrastavani sotahistoriaa. Sen johti tietysti inttimuistoihin. Paljastuimme molemmat intomielisiksi taistelijoiksi, sotureiksi, joilla ei kuitenkaan riittänyt todellista halua jatkaa armeijassa toisten komenneltavina. Harri tunnusti harrastavansa valokuvausta suorastaan intohimoisesti. Hän vei minut tietokoneelleen ja näytti valikoiman otoksiaan, kuvia maisemista ja ihmisistä, tosi tasokkaita minunkin vaatimattoman ymmärrykseni mukaan. Silloin hän sai idean: - Hei, saanko ottaa kuvia susta? - Millaisia? - No, minkälaisena haluaisit itsesi nähdä? Tuosta naamastakin saisi komeita, mutta kai susta pitäisi bodauskuvia ottaa. - Ai, että paita pois ja pullistelemaan, äidyin hekottelemaan. - Nimenomaan ja housut myös, Harri nauroi. - Vittu, oikein pornokuvia, vai? - Ehdottomasti! Jos vain saat kyrvän pystyyn kameran edessä. - Hirveä haaste. Heittäydyin siihen hullutteluun heti täysillä. Minä! Mihin hemmettiin hävisi homojen pelkoni? Tai ylipäätään yrmeä luontoni, joka sentään oli toiminut hyvänä suojana maailman hölmöyksiä vastaan. Enkä ollut edes nousuhumalassa, vasta puoli tölkkiä juotuna! Pomppasin pystyyn ja heitin t-paidan pois. Harri juoksi hakemaan hyllystä kameran. Menimme sinne makkariin, kun siellä kuulemma oli paras tausta ja valaistusta sai vähän säädeltyä. Otin mielestäni hienoja poseerausasentoja lihakset jännitettyinä ja hymyilin takuulla hampaat loistaen. Muutaman kuvan otettuaan Harri mutristeli huuliaan: - Hmm, sää oot kyllä hyvännäköinen noinkin, mutta yrittäisit olla vähän pelottavan näköinen. - Häh? Mitä sää tarkoitat? - No sillai vaarallisen oloinen. Uhkaava niin, että kun näitä kuvia katsoo, niin tulee tunne, että tuo jätkä voi antaa turpaan milloin tahansa. - Miksi sää sellaisia kuvia haluat? - Ne on seksikkäitä. Sitä paitsi ota nuo farkut pois, niin saadaan reisilihaksetkin kuviin ja pohkeet. Niin mää olin kohta punaisissa niukoissa kalsareissa. Harrin käskystä vedin hänen harjoitushanskansa käsiin ja aloin mätkiä sitä nyrkkeilysäkkiä raivona, oikein tappajameiningillä. Harri hihkui riemusta ja ärsytti olemaan vieläkin rajumpi. Mää nautin siitä touhusta täysillä, oma pikku narsistini sai hillua estoitta kameran räpsyessä yhtä soittoa. Lopulta olin aivan poikki, huohotin vain hikisenä kädet roikkuen. Harri nauroi: - Hitto, jätkä, sää olit tosi hurja. Näistä kuvista tulee loistavia. Voidaan katsoa saunan jälkeen. - Hemmetin rankkaa tää valokuvamallin homma. Täytyy ihan nostaa hattua niille mainosten näteille pojille. - Paskan nätit pojat. Ne ei oo mitään suhun verrattuna, Harri hymyili varovasti ja katsoi niin syvälle silmiini, että nielaisin. – Hei, mutta nyt saunaan. - Okei. Ei kun munasilleen! Harri kääntyi riisumaan selin minuun. Itse kiskaisin kalsarit veks ja ihailin Harrin paljastuvia selkälihaksia ja tiukkoja pakaroita. Kun hän kääntyi alastomana, minulta pääsi: - Voi vittu, mikä kyrpä jätkällä! Hirvee halko! - No jaa, miehen mittainen, hän naurahti, hieraisi vehjettään ja katsoi minun haaroihini. – Oho! Sullahan se vasta letku onkin. Paksukin kuin mikä! Onko tuo nyt velttona vai jo turpoamassa? - Löysä tää on, kun se sittenkin ujosteli sun kameraas, hihittelin ja pyörittelin kalua. - Mitataanko kummalla pitempi? Miten ihmeen huumetta niihin pizzoihin oli pantu? Me olimme aivan hervottomia. Harri astui ihan kiinni minuun ja me yritimme venytellä molojamme vastakkain. Eihän se onnistunut – kiimainen naurumme alkoi olla hysteeristä. Niinpä äidyimme meikkailemaan kyrvillämme. Hitto, sitä miehistä hevosenleikkiä! Oli se vain upeeta! Pidimme toisella kädellä kiinni kaverin olkapäästä ja toisella kädellä hutkimme kaluja vastakkain niin, että kuului pieniä läsähdyksiä. Harri hihkui mulle: - Haa, jätkällä alkaa jo turpoamaan. Pitääkö ottaa kamera esiin? - Vittu, itselläs seisoo kohta täysillä! Taidat olla homo! - Mitä sää tarkoitat, Harri pysähtyi kuin seinään ja tuijotti mua tiukkana. – Etkö muka itse ole? - En. Mää olen homonvihaaja, hekottelin vielä täysillä, kun en tajunnut tilanteen muuttuneen. - Mää olen homo ja jos aiot vihata mua, lennät saman tien ulos tästä kämpästä, hän ärähti vihaisesti. - Ei! Älä! Sää käsitit väärin. En mää niin tarkoittanut, hätäännyin pois tolaltani. - Saatana, miehen pitää puhua sitä, mitä tarkoittaa! - Joo. Niin. Mää tarkoitan… mää olin ennen… siis vihasin homoja. Mutta vain koska niin piti tehdä, sopersin peloissani, että tämä hyvin alkanut juttu menisi täysin pieleen. - Ennen? - Niin. En mää enää. Päinvastoin. Tai siis… äh. Tää on niin noloa, kuiskin kurkku kauhun kokoon kuristamana ja äkkiä kaappasin Harrin tiukkaan halaukseen. – Kuule, mää haluaisin… Voisitko… Voitaisko me nussia? - Häh? Nussia? - Niin. Sillä lailla… panisit mua perseeseen, höperehdin ja ällistyin omaa rohkeuttani ehdottaa salaista haavettani, olin varmaan tullut hulluksi. Harri kietoi kätensä ympärilleni ja puristi voimiensa takaa. Hän tärisi siinä syleilyssä. Hän nimittäin nauroi ihan sekona mun olkapäätä vasten. Sika! Sitten hän suukotteli mun naamaa ylt’ympäri ja silmät loistivat huvittuneisuutta. Hän hymyili mulle: - Voitais. Voitaisi me nussia. Ja voin panna sua perseeseen. Vaikka veikkaan, ettei sua ennen ole sinne lykitty. - Joo, ei ole. Enkä ole itsekään ketään lykkinyt. - Voi vittu, mää olen saalistanut neitsyen! Lupaan, että pääset panemaan muakin. Sun nuijasi on semmoinen, että haluan sen ehdottomasti sisääni. - Okei, mutta arvaa vain, hermostuttaako ja pelottaako. Sattuuko se? - Se kyllä kun mää panen sua, mutta kyllä mies sen kestää. Kai sää mies oot? - Vittu, kerjäätkö sää turpaas? - Myöhemmin, kultaseni, myöhemmin, Harri nauroi melkein suoraa huutoa. – Naidaan ensin. Olenko mää mies? Jumalauta, että homolla oli siinä otsaa, saatana! Mää suutelin sen hiljaiseksi. Pidin sen päätä mun kourien välissä, tungin kieleni sen suuhun pienen imun avustuksella ja näykin hampailla sen huulia. Mää vallan hurjistuin. Se ei voinut muuta kuin inahdella ja urahdella ja puristaa mua entistä tiukempaan halaukseen. Se tunki paksua reittä mun haaroihin niin, että kalut nujusivat keskenään. Pakkohan sen hinttarin oli lopulta vastata mun suudelmaan. Se oikein painoi mua seinää vasten. Mun kädet lähtivät vaeltamaan Harrin selän lihaksilla. Mää hyväilin, puristelin ja sekosin täysin. Välillä meidän lyhyet parransänget rahisivat vastakkain. Että mää kaikista maailman homonvihaajista olin joutunut sellaiseen tilanteeseen! Mua edelleen pelotti ja hermostutti aivan helvetisti, mutta olin mää onnellinenkin siitä, miltä se iso lihaskimppu siinä syleilyssä tuntui. Kaipa se on joskus niinkin, että kun kohtaa kammottavimman kuviteltavissa olevan, se onkin vapauttava kokemus. Ainakin tämä jätkä päätti olla loppuelämänsä homo! Harri mumisi jotain, että mentäisiin patjalle ja revittäisi lakanat riekaleiksi. Toisiimme takertuneina kompuroimme patjan luo ja rojahdimme sille, että koko talo tärähti. Harri tuli mun päälle ja painoi ranteista mun käteni patjaan. Mää kiepsautin kinttuni sen pakaroille ja potkin niitä kantapäillä. Elävä, raskas mies puuskutti mun päällä, painissa en olisi ikinä alistunut siihen, mutta tämä tuntui saatanan mahtavalta. Harri imi mun kaulaa, kuljetti kieltä oikean käsivarren sisäpintaa, suuteli kainalokuoppaa, puri rintalihasta ja nänniä – että se voi tuntua miehestäkin kiihottavalta, ihme. Mää tulin hulluksi kiimasta. Voihkin, huohotin, kiemurtelin ja yritin vapauttaa käsiäni. Laskin jalkani patjalle ja nostin itseni siltaan. Harri tuijotti mua palavin silmin parin sentin päästä mun naamasta ja alkoi takoa lantiollaan mun siltaa alas. Mutta mää pidin puoleni ja lopulta kiepsautin hänet alleni. Hän ei päästänyt käsiäni vieläkään, kiroili vain suu kiihkeässä virnistyksessä. Hetken nylkytin hänen lantiotaan. Sitten kohottauduin polvilleni sen verran, että pystyin kurkistamaan täysillä seisovia kyrpiämme. Koko eroa ei pystynyt siitä näkemään, mutta hitto että meillä on isot. Painoin vehkeet vastakkain, kun laskeuduin taas alas. Harri vapautti ranteeni ja rupesimme painiskelemaan siinä lakanat ruttuun – ei sentään riekaleiksi. Hemmetin kiihottavaa möyrimistä, kaksi jättiläistä hulluna himosta toistensa kimpussa! Siinä alkoi jo maistaa hien, kun pikaisesti ehti näykkäistä toista huulilla tai nuolaista jostakin kohtaa. Puuskutus oli melkoista. Lopulta Harri läähätti pitäessään mun päätä lukittuna kainalossaan, ettei hän enää kestä, että hänen on pakko saada just nyt survoa nuijansa mun perseeseen. Tietenkin antauduin heti. Harri käski minut kontilleen perse pystyssä. Hän nappasi pienestä rasiasta matalta yöpöydältä liukugeeliä ja kortsun. Hän läimi avokämmenellä pakaroitani ja levitteli niitä. Se tuntui ihan hyvältä, mutta kyllä mua jännitti. Sitten tunsin sormien tunkevan sitä geeliä aukkoni ympärille ja varovasti sisään. Ensin olin tietenkin katkaista Harrin sormet sulkijalihaksellani, mutta kun hän rauhoitteli mua, käski rentouttaa perseeni ja oli hellä, uskalsin pikkuisen jo nautiskellakin siitä tunteesta. Olinhan tekemässä sitä, mistä olin silloin tällöin kuvitellut kaikenlaista. Olin mää aika poika! Kuulin kortsupakkauksen rapsahtavan auki ja hetken kuluttua tunsin painetta aukollani. Terska tulossa! Harri painoi mua niskasta alas niin, että jouduin laskemaan ylävartalon kyynärpäiden varaan. Hän kähisi, että mun pitäisi hengittää mahdollisimman syvään. Siinä samassa se helvetin kyrpä oli ainakin puoliksi mun sisällä. Karjaisin ja pomppasin pystyyn polvilleni. Helvetti että sattui! Kumma että Harrin pamppu pysyi perseessäni. Hän runnoi voimalla pääni taas patjaa vasten ja mää täytyin lisää rajulla työnnöllä. Kiljuin, raivosin ja yritin huitoa häntä nyrkeillä, mutta eihän se taaksepäin onnistunut. Koko mun ruumiini tärisi holtittomasti. Harri kuiski korvaani, että hän on jo perillä koko mitallaan, että nyt voidaan pitää paussia, että voin totutella siihen tunteeseen. Hän hieroi selkääni ja puheli rauhoittelevasti. Aika pian mää totuinkin siihen jättijöötiin ja aloin varovasti puristella sitä suolellani. Harri rohkaistui siitä, painautui selkääni ja alkoi hyvin pienellä liikkeellä lykkiä kaluaan sisälläni. Enpä osaa sanoa, kumpi siinä paremmalta tuntui, se kyrpä vai sen miehen hikinen huohottava paino selässäni. Harri ryhtyi hiljaksiin vetelemään pitkiä rauhallisia vetoja. Mää päästelin lakanaan sekaisin pieniä voihkaisuja kivusta ja nautinnon hyrinää. Lopulta mää ihan hurmioiduin siitä pantavana olosta niin, että hylkäsin ajatuksen runkkaamisesta samalla. Halusin keskittyä siihen ensi kokemuksen tunteeseen. - Miltä tuntuu, Harri puuskutti niskassani. - Joo, ihan hyvältä pikku hiljaa. Voi vittu, tää on hienoa. - Saanko jo panna meneen täysillä? - Ai miten? - Rajusti. Kunnon ryskeellä. - Okei, anna mennä. Ehkä mää jo kestän. Kyllä mää siitä hengissä selvisin, mutta läheltä piti. Se vitun jätkä nousi kai polvilleen, puristi mun hartioitani ja antoi palaa. Sen kyrpä souti ja huopasi mun perseessä aivan villinä. Siinä menossa huusin ja vannoin, että hakkaan sen jätkän haisevaksi paskaksi. Se tuntui vain kiihottavan Harria. Se rynkytti mua ihan täysillä, kiroili raivona ja hakkasi mua joka puolelle. Mihin helvettiin se hellyys katosi! Kuului vain hirmuista tahtia naurettavia lätsähdyksiä, kun sen jätkän nivuset hakkasivat mun pakaroita. Sitten Harri sai mielettömiä sätkyjä ja kouristuksia ja huusi pelkkää vittu saatanaa. Tyhjennettyään pussinsa kortsuun hän rojahti taas selkääni ja huohotti: - Voi jumalauta, mikä pano. Kiitos, Joona, kiitos. Sää oot maailman paras. Voi vittu. Mää en pystynyt heti vastaamaan. Mää vain tärisin. Harri vetäytyi ulos minusta ja kierähti viereeni makaamaan. Varoen kävin kyljelleni sen seksipedon viereen, kasvot häneen päin. Voi olla, että silmäni salamoivat kiukkua, mutta nyrkkini olivat aivan voimattomat. Katsoimme toisiamme silmiin. Hän hymyili sillä söpöllä tavallaan, ja minä sulin. Hän oli niin kaunis. Mitäh? Paskat mikä sana! Komea mää tarkoitin. Niin kuin mies on. Mää silitin sen sängen karhistamaa poskea. Kuiskasin: - Ai sää tykkäsit? - Helvetisti. Entä sää? - Mää vihasin sua. Se sattui aivan saatanasti. Mutta onpahan tullut koettua, miltä tuntuu joutua ison miehen alistamaksi. Ja pantavaksi. - Oliko se niin vastenmielistä? - No ei kai kuitenkaan. Olihan siinä hetkensä. - Mää lupaan olla ensi kerralla varovaisempi. - Jumalauta, kuvitteletko sää, että sää pääset toistekin mua nussimaan. Älä unta näe! Ainakaan viikkoon. - Vittu! Mää jo säikähdin, että sää olit tosissasi, Harri kiljaisi ja kiskaisi mut päällensä. Me suukottelimme hulluina. – Mmh… ynghh… haluatko nyt panna mua? - Mää en pysty ajattelemaan seksiä varmaan moneen päivään. Mentäiskö viimeinkin sinne saunaan? Kerrostalojen saunat ovat ahtaita, niinpä me leveäharteiset jouduimme hikoilemaan kylki kyljessä. Mikäs siinä, mukavalta se minusta tuntui, siis se toisen nihkeä kuuma iho omaa vasten. Juttelimme homoudesta. Kävimme läpi minun asennematkaani asiaan ja sain muutaman läimäyksen kaljuun takaraivooni, kun olin kuulemma niin saatanan tyhmä. No, mäiskin mää takaisinkin, olenhan mää sentään mies. Harrilla ei ollut enää moneen vuoteen seurustellut kenenkään kanssa. Kun kysyin syytä, hän hihitteli, että ne surkeat ehdokkaat eivät olleet rakastaneet hänen nyrkkeilysäkkiään eikä hän kuulemma voinut sietää sellaisia mamiksia. Mää nauroin jumaloivani sitä säkkiä ja vannoin hakkaavani siitä vielä sisukset ulos. Sain palkkioksi kiihkeän suudelman. Saunan jälkeen Harri houkutteli mua jäämään yöksi. Vetosin siihen, että sen iltaisten kokemusten jälkeen mulla oli niin paljon mietittävää, että halusin olla yksin. Lähdin kotiin, kun olimme vaihtaneet kännykkänumeroita ja vannoneet pitävämme yhteyttä. Kotona heitin treenikassin naulakon alle ja seisoin siinä eteisessä pitkään ihmettelemässä, mitä kaikkea mulle oli tapahtunut. Sitten aloin ääneen nauraen villin ilmanyrkkeilysession. Vittu, tää helvetin kova jätkä on oppinut jotain tosi mahtavaa itsestään! Roskakuskin miehuus on täydentynyt upeilla uusilla ulottuvuuksilla! Tästä äijästä on homoksikin, saatana! Seuraavana päivänä meni iltapäivään ennen kuin uskaltauduin soittamaan Harrille. Olin vähän toivonut, että hän olisi tehnyt aloitteen ensin. Komensin itseäni, etten saa olla raukkamainen pelkuri, että nyt on pidettävä kaiken munaamisen uhallakin kiinni siitä, mitä olin saanut. Harri vastasi jo kesken ekan hälytysäänen: - Mikä tilanne? - Perse opettelee uudelleen piereskelemään. - Laahaa se haiseva takalistosi tänne! Mää työstän just niitä sun kuvia. Sää oot jumalattoman kiihottavan näköinen, mutta mieluummin mää runkkaan, kun sää oot livenä silmien edessä. - Pervo. - Mää oon muuten siveä kaveri, mutta sää aiheutat mussa omituisia tuntemuksia. - Ja sää minussa. Puolen tunnin päästä. Mää tanssin Harrin luo. En tietenkään, minä iso mies, mutta siltä vähän tuntui. Eteisessä uppouduimme pitkään halaukseen ja hellään suudelmaan. Mää olin onnellinen ja täysin varma, että olin ottanut elämäni parhaimman ja tärkeimmän askeleen. Takaisin entiseen ei ollut palaamista, en yhtään kaivannut sinne. Intoa puhkuen Harri esitteli niitä mun kuvia ja miten oli niitä vähän käsitellyt. Eihän mulla ole mitään taiteellista tajua, mutta yllättävän hienoilta ne näytti. Mitä tulee minun komeuteen, niin suomalaisena miehenä olen liian vaatimaton sanoakseni mitään. Mutta mun itsetuntoa hiveli, kun niissä säkin hakkaamis –kuvissa näytin helvetin rajulta, pelottavan vaaralliselta suorastaan. Ei tässä mikään vaaraton hinttari sentään olla! Siis vaikka muuten hinttari nyt olenkin. Harri ei päässyt panemaan mua sinä päivänä, mutta runkkasi samalla, kun otti multa suihin. Hitsi, miten hyvältä se tuntui! Seuraavana keskiviikkona, kun menimme salitreenien jälkeen mun luo, mää viimein sain monen ähellyksen jälkeen survottua seipääni Harrin perseeseen. Oli kiva kuulla sen valittavan tuskissaan samoin kuin mää olin tehnyt. Tähänkin uuteen aluevaltaukseen panemisen vaihtoehdoissa rakastuin aivan hulluna. Ja heti perään sain harjoitella uudelleen roolia antavana osapuolena eikä se enää ihan niin pahalta tuntunut. Vaikka monta kertaa sen sain vielä tehdä ennen kuin opin pelkästään nauttimaan siitä. Olemme siis olleet Harrin kanssa yhdessä nyt neljä vuotta, joista kolme olemme asuneet yhdessä hänen asunnossaan. Muuten, kun töissä paljastui, että asun yhdessä miehen kanssa, yksi jätkä alkoi vittuilla jotain helvetin homoista. Hän ei ehtinyt silmää räpäyttää, kun lensi seinään että jymähti. Se pyyteli anteeksi pari viikkoa, eikä kukaan muukaan ole uskaltanut sen jälkeen edes homovitsejä kertoa. Olen tutustunut myös Harrin vanhempiin, ja he hyväksyvät mut täysin. Omaan äitiinihän en ole missään yhteyksissä, en edes halua sen tietävän musta tai sekaantuvan enää ikinä mun elämääni. Me olemme Harrin kanssa onnellisia. En olisi voinut kuvitellakaan, että elämä voi tuntua näin hyvältä. Hetkinen, tuo kaikki näyttää nyt kyllä vastenmielisen hempeältä tunteilulta. Ei meidän liitto mitään löysää lässytystä ole ja hellää rakastelua. Siis pelkästään. Meillä on jo kolmas nyrkkeilysäkki menossa. Ne ei kestä meidän kyytiämme. Ja keskenämmekin me vähän väliä otamme yhteen. Sehän on itsestään selvää. Miksi tämmöiset miehet muuten kävisivät salilla hankkimassa lihasmassaa? Täytyyhän niitä voimia voida verrata ja koetella mies miestä vastaan. Oletteko itse koskaan kokeilleet esimerkiksi öljypainia? Suosittelen. Hemmetin kiihottavaa, oikea esileikkien esileikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti